Jukka Rautasalo & Ester Nurminen, barokkisello

Ohjelma

Boccherini: Sonaatti C-duuri G6
Vivaldi: Sonaatti e-molli RV40
Vivaldi: Sonaatti a-molli RV44

Väliaika

Boccherini: Sonaatti A-duuri G13
Vivaldi Sonaatti B-duuri RV46
Boccherini: Sonaatti A-duuri G5

Vivaldi ja Boccherini

Konserttimme otsikko ei viittaa tämän iltaisten teosten säveltäjiin. Luigi Boccherini (1743–1805) ei ollut kisällinä Antonio Vivaldin (1678–1741) opissa. Eiväthän he edes eläneet samaan aikaan.

Mestari ja kisälli olemme tänä iltana me Esterin kanssa. Ester oli oppilaani kahden vuoden ajan ennen kuin pääsi opiskelemaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan ja aloitti siellä opinnot Markku Luolajan-Mikkolan johdolla viime syksynä. Jonkinlainen opettaja-oppilas -suhde meilläkin tosin jatkuu edelleen.

Vivaldi ja Boccherini lienevät molemmat saaneet tärkeimmän musiikillisen oppinsa kotonaan. Molempien isät olivat muusikoita. Boccherini opiskeli kyllä sellonsoittoa myös kotinsa ulkopuolella, mutta jo neljäntoista vanhana hänen piti isänsä mukana muuttaa Wieniin ansaitsemaan perheelle rahaa soittamalla teatteriorkesterissa. Myöhemmin isä sai hänelle työpaikan kotikaupunkinsa Luccan hovissa (mistä oli itse haaveillut koko ikänsä), mutta se ei poikaa tyydyttänyt. Niinpä Luigi toimi, kuten muuan Wolfgang Amadeus Mozart vähän myöhemmin: hän viis veisasi isänsä viisaista neuvoista. Hän irtisanoutui ja lähti kansainvälisestä kuuluisuudesta haaveillen viulistiystävänsä kanssa kohti Euroopan suurkaupunkeja. Parivaljakko päätyi lopulta Pariisiin ja jonkinlaista menestystä myös seurasi. Heidän suunnitelmansa lienee ollut päästä Lontooseen, joka oli tuohon aikaan muusikoiden Eldorado, mutta syystä tai toisesta Luigi päätyikin Madridiin. Huhu kertoo, että syy olisi ollut eräs espanjalainen sopraano, joka oli kiertueella Ranskassa oopperaseurueen mukana. Lopputuloksena oli pitkä avioliitto ja lopullinen muutto Espanjaan.

Boccherini sävelsi ja julkaisi hämmästyttävän määrän erityisesti kamarimusiikkia. Sellosonaattejaan tai -konserttojaan (joita molempia tunnetaan kymmeniä) hän ei itse julkaissut koskaan. Syy lienee ollut se, että niihin oli sävelletty kaikki ne virtuoositemput, joilla hän yleisönsä sai häikäistyä. Niitä ei kukaan virtuoosi halunnut kilpailijoilleen paljastaa.

Musiikin tutkijoille Boccherinin sävellystyyli aiheuttaa harmaita hiuksia. Normiksi vakiintuneet klassisiksi muodostuneet muoto-opin säännöt, joita esim. Mozartin ja Haydnin sävellykset noudattavat, eivät päde heidän aikalaiseensa Boccheriniin. Hänen musiikkinsa etenee omien lakiensa mukaan. Paikoitellen nopeasti vaihtuvat kontrastoivat jaksot tuovat mieleen katuteatterin koomisuuden. Toisinaan hitaat osat ovat kuin musiikiksi muutettua tanssia pyörähdyksineen ja kumarruksineen. Viimeisenä esitettävässä A-duurisonaatissa voi aistia jäähyväiset. Loppu ei ole vauhdikas finaali, vaan lempeä adieu.

Antonio Vivaldi, jonka soitin oli viulu, päätyi muusikoksi mutkan kautta. Hänen alkuperäinen päämääränsä oli pappisura, jonka alkuun hän myös pääsi. Arvellaan, että hän joutui luopumaan messujen toimittamisesta astman takia. Niinpä koko musiikillinen maailma tunteekin Neljän vuodenajan säveltäjän nimellä prete rosso: punainen pappi. Punainen viittaa hänen hiustensa väriin.

Myös Vivaldin tuotanto on käsittämättömän laaja. Kaikki tietävät hänet viidensadan konserton säveltäjänä, mutta oopperoitakin tunnetaan 46. Sonaatteja yli sata. Hän sävelsi tavattoman nopeasti ja pahat kielet kertovat hänen leuhkineen säveltävänsä konserton nopeammin kuin sen ehti soittaa.

Pelkkien sävellysten tuottamisella ei 1700-luvulla oikein päässyt ansioille. Ainakin tulot olivat hyvin epävarmoja ja täysin rajoittamaton piraattijulkaisutoiminta söi niitä pahasti. Vivaldilla oli täten parikin vakituista tulonlähdettä. Yksi oli oopperaesitysten tuottaminen, mikä sinänsä oli riskibisnes. Toinen oli opetustyö.

Ospedale della Pietà oli yksi Venetsian neljästä orpokodista. Näiden orpokotien erityinen toiminnan painopiste olivat musiikkia opiskelevat tytöt. He olivat maailmankuuluja. Oikeasti! Juuri Ospedale della pietan orkesteri ja sen solistit sai nuoret (ja ehkä vähän vanhemmatkin), kaukaa Euroopan eri kolkista paikalle saapuneet miehet kiihdyksiin. Paitsi, että soitto oli maailman parasta, oli ajatus nuorista tytöistä ja naisista soittamassa vavisuttava. Tätä kiihtymystä edesauttoi nuorten miesten oma mielikuvitus, sillä heidän piti kuvitella, miltä tuo ihmeellinen orkesteri näytti. Yleisö ei nimittäin saanut nähdä nuorista virtuooseista vilaustakaan. Orkesteri soitti säleikön takana eikä heistä yleisöön todellakaan näkynyt edes päälaella olevaa rusettia tai kengänkärkeä.

Näitä tyttöjä Vivaldi opetti. Suurin osa kuuluisista konsertoista on alun perin syntynyt tyttöjen konserteissa esitettäviksi.

Tänä iltana soitettavat sonaatit ovat saattaneet syntyä muihin tarkoituksiin. Ehkä joku rikas amatöörisellisti on maksanut sievoisen summan kuuluisalle Vivaldille saadakseen tältä soitannollisia iltojaan varten kappaleita lempisoittimelleen. Siinä missä konsertot ovat näyttäviä, virtuoosisia ja retorista voimaa uhkuvia, ovat nämä sonaatit kuin kokoelma pieniä runoja tai miniatyyrimaalauksia. Pehmeitä äänenpainoja ja vain vähän soittimellista näyttävyyttä. Osat loppuvat usein äkkiä ja viimeiset äänet haipuvat pois vailla virtuoosin elkeitä. Kuin hyvän Veneton viinin ääressä käytyä henkevää keskustelua.

Jukka Rautasalo

Jukka Rautasalo

Osallistuessaan vuonna 1985 Helsingin Kamarijousten Bach-viikkoon Jukka Rautasalo (s.1966) aloitti perehtymisen periodimusisointiin. Pääsoittimensa sellon rinnalle hän otti vuonna 1986 viola da gamban, jota opiskeli lyhyen jakson Timo Junturan johdolla Sibelius-Akatemiassa. Samoihin aikoihin alkoi toisaalta ura myös Avanti-kamariorkesterissa, jossa syntyi läheinen suhde oman aikamme musiikkiin.

Radion sinfoniaorkesterin riveissä Rautasalo on soittanut kolmantena soolosellistinä vuodesta 1996 lähtien. Barokkisellistina ja gambistina Rautasalo esiintyi 90-luvun alkupuolella myös Amsterdamin barokkiorkesterin ja espanjalaisen Al Ayre Espanol -yhtyeen riveissä.

Rautasalo on uransa aikana toiminut myös lukuisten suomalaisten kaupunginorkestereiden solistina ja kapellimestarina erikoistuen 1700-luvun musiikkiin. Vuodet 2001–2004 hän toimi Suomalaisen barokkiorkesterin taiteellisena johtajana. Ondine-levymerkillä julkaistiin vuonna 2001 levy ”The Classical Age in Finland”, jolla Rautasalo toimii kapellimestarina ja ALBA-levymerkillä hän julkaisi vuonna 2007 sellistisäveltäjä Luigi Boccherinin sellosonaatteja.

Rautasalo on toiminut myös kahden Porvoon Suvisoitto -festivaalin taiteellisena suunnittelijana ja tehnyt radio-ohjelmia YLE:lle. Keskiaikaiseen musiikkiin hän on perehtynyt viola d’arcon soittajana vuodesta 2022 alkaen.

Ester Nurminen

Ester Nurminen aloitti sellonsoiton 7-vuotiaana Itä-Helsingin musiikkiopistossa Taru Aarnion oppilaana. Hän innostui vanhasta musiikista yläasteikäisenä kesäkurssilla, jossa hän harjoitteli Bachin soolosellosarjoja ensimmäistä kertaa Jukka Rautasalon oppilaana. Ester valmistui viime keväänä Sibelius-lukiosta ja aloitti vanhan musiikin opinnot Sibelius-Akatemiassa viime syksynä Markku Luolajan-Mikkolan johdolla. Ester on myös käynyt mestarikursseilla Italiassa, joilla hänen opettajinaan olivat Gaetano Nasillo ja Luca Simoncini. Kaikista eniten Ester nauttii soittamisesta yhdessä muiden kanssa.