Rauhan lähde

Eero Palviainen, barokkiluuttu

Mietiskelevää tanssimusiikkia Ranskan hovista: Jacques Gallot, Francois Dufaut ym.

Liput: 25/20€ Evention lippukaupasta
Tampereen vanhan musiikin ystävät ry:n jäsenet saavat 5€:n alennuksen peruslipun (25€) hinnasta.
Lippuja saatavilla myös ovelta tuntia ennen konsertin alkua.

TERVETULOA!

Liput Evention lippukaupassa

OHJELMA

Jacques Gallot (1625-1695)

Prelude

Pavane, La Fontange

Rondeau

René Mesangeau (1568-1638)

Prelude

Allemanda

Corante I ja II

Francois Dufault (1604-1672)

Prelude

Pavan, Tombeau de Mr Blanrocher

Courante Suedoise

Courante

Sarabande, Double

Gigue

————————-

Denis Gaultier (1597-1672)

Prelude

Fantaisies

Canaries

Jacques Gallot (1625-1695)

Prelude

Pavane, Tombeau de la Reyne

Courante, La Marquise

Sarabande, L’Altesse Royale

Courante, La bonne aventure

Sarabande, La Mignarde

Allemande, La Renommeé

Courante, Le Tonnere

Sarabande, La Comminge

Louvren salainen musiikki

1500-luvun lopulla musiikkimaailma koki rajuja muutoksia. Varsinkin Italiassa vanha polyfonia sai rinnalleen monodian, jossa harmonia ja rytmi palvelevat paremmin tekstiä.

Luuttukin kehittyi ja sai 10. kieliparinsa. Tämäkään ei riittänyt, vaan oopperan synnyn myötä tarvittiin yhä suurempia ja kovaäänisempiä soittimia, kuten teorbi ja arkkiluuttu. Samaan aikaan Ranskassa tapahtui kuitenkin täysin päinvastaista kehitystä, intiimimpään suuntaan. René Mesangeau, kuningas Ludvig XIIIn muusikko ja aikakautensa merkittävimpiä luutisteja, alkoi tutkia erilaisia luutun viritysmahdollisuuksia (scordatura) jotta harmonia, pidätykset ja erilaiset hienovaraiset dissonanssit saataisiin paremmin kuuluviin.

Italialaisessa luuttumusiikissa käytettiin runsaasti nopeita asteikkokulkuja; Mesangeau taas käytti niitä mahdollisimman vähän. Hänellä painottuivat trillit, mordentit ja kaikenlainen koristelu. Ranskalaisesta luuttumusiikista tuli pienen ja valikoidun piirin viihdykettä: saavuttamatonta, mytologian, legendan, metafysiikan ja elitismin ympäröimää. Niin hyvää musiikkia niin pienelle piirille. Tänään tämän hienovaraisen musiikin salat tarjoillaan yleisölle Milavidassa.

Salaperäisyydestään ja elitistisyydestään huolimatta ranskalaisesta luuttumusiikista tuli suosittua ympäri Euroopan, ehkä lukuun ottamatta Italiaa. Esim. Dowlandin jälkeisessä Englannissa soitettiin ainoastaan ranskalaista luuttumusiikkia. Saksalaiset Esaias Reusner ja Jakob Buttner (joka ranskalaisti myös nimensä: Jaques Bittner) kävivät Ranskassa oppimassa uutta tyyliä ja tuolloin jo vakiintunutta d-molliviritystä. Pian myös kosketinsoittajat omaksuivat koristeellisuuden, Style brisén, rikkonaisen tyylin. Häivähdyksiä siitä on vielä kuuluvissa mm. J.S. Bachin Ranskalaisissa sarjoissa.